Hoito-ohjeet
koiran rokotukset ja loishäätö
Koiranpennut rokotetaan ensimmäisen kerran 8-12 viikon iässä. Tätä nuoremmilla pennuilla on emältä saatuja vasta-aineita, jotka häiritsevät rokotuksen tehoa. Ns. "nollarokote" voidaan kuitenkin antaa alle 8-viikkoisille pennuille jos tautitilanne on paha tai emää ei ole rokotettu. Vain terve koira voidaan rokottaa, sillä sairauden aikana ei muodostu tehokkaasti vasta-aineita. Ensimmäisen rokotuskerran jälkeen vasta-ainetaso ei nouse kovin korkealle, mutta tehosterokotuksen jälkeen vasta-ainetaso nousee riittävästi lyhyessä ajassa. Pentu voi aloittaa seurustelun muiden koirien kanssa vasta tehosterokotuksen jälkeen.
Koiralla saattaa esiintyä lieviä sivuvaikutuksia, kuten väsymystä, muutaman päivän ajan rokotuksen jälkeen. Lievät oireet ovat lyhytkestoisia ja häviävät itsekseen. Rokotuksen jälkeen on hyvä seurata koiraa parin tunnin ajan sivuvaikutusten varalta, sillä vakavammat sivuvaikutukset ilmenevät yleensä jo hyvin pian. Mikäli sivuvaikutukset ovat voimakkaita, kuten pään alueen turvotus, oksentelu tai voimattomuus, ottakaa heti yhteyttä klinikalle. Vakavat sivuvaikutukset ovat erittäin harvinaisia. Rokotuskohtaan saattaa joskus nousta pieni patti, joka häviää itsestään ajan kuluessa.
[ alkuun ]
koiran rokotusohjelma
- Kolmoisrokote (parvo, penikkatauti, tarttuva maksatulehdus) pennulle 8-12 ja 12-16 viikon iässä, 1-vuotiaana, jatkossa 3 vuoden välein
- Kennelyskä (tarvittaessa, esim. harrastus- ja näyttelykoirat) pennulle 8-12 ja 12-16 viikon iässä, 1-vuotiaana, jatkossa vuoden välein
- Raivotauti/ rabies
pennulle noin 16 viikon iässä, 1-vuotiaana, jatkossa 2-3 vuoden välein rokotteesta riippuen
Ulkomaille matkustettaessa tulee huomioida kohdemaan tuontivaatimukset ja mahdollisesti Suomesta poikkeavat tautiolosuhteet. Raivotautirokotusta ei suositella annettavaksi samanaikaisesti muiden rokotteiden kanssa.
- Lisätietoja [ Evira ]
[ alkuun ]
koiran loishäätö
Koirien sisäloiset saattavat aiheuttaa turkin kiillottomuutta, huonoa yleiskuntoa, ripulia ja yskää. Koirilla esiintyy useita eri sisäloisia, Suomessa yleisin niistä on suolinkainen. Suolinkaisten lisäksi koirilla voi olla myös heisimatoja, joita voi saada esimerkiksi raa’asta kalasta ja jyrsijöistä.
Pennut voivat saada suolinkaistartunnan jo emältään ja myöhemmin ulosteiden mukana ympäristöön leviävien loismunien välityksellä. Mikäli kasvattaja on madottanut pennun asianmukaisesti, kannattaa pentu madottaa ensimmäisen kerran 1-2 viikkoa ennen rokotusta.
Jatkossa koira madotetaan kerran tai kahdesti vuodessa elämäntavoista riippuen. Suomessa koiran yleisin sisäloinen on suolinkainen, ja sen häätämiseen riittää suppeakirjoinen matolääke. Laajakirjoista matolääkettä voi käyttää, jos koira syö ulkona esim. jyrsijöiden raatoja tai raakaa kalaa. Ulkomaille matkustettaessa koirasi tarvitsee laajemman loishäädön ja Suomeen palatessa heisimatolääkityksen ekinokokkoosin varalta.
[ alkuun ]
virtsanäytteen ottaminen
Virtsanäyte otetaan puhtaseen purkkiin, esim pakasterasiaan. Näyte on toimitettava klinikalle mahdollisimman tuoreena. Yli neljä tuntia vanha näyte on epäluotettava. Jos näytteen oton ja tutkimisen väliin jää aikaa yli puoli tuntia, on näyte säilytettävä jääkaapissa.
Edustavin näyte saadaan aamuvirtsasta. Virtsan tulisi olla seissyt rakossa ainakin neljä tuntia ennen näytteen ottamista. Näyte pyritään saamaan suoraan virtsasuihkusta, ei karvojen kautta. Edustavin näyte saadaan siten, että koiran annetaan laskea ensin hieman virtsaa maahan ja näyte otetaan ns. keskisuihkusta. Roskainen näyte on epäluotettava, joten nartun ulkosynnyttimet/uroksen esinahan pää kannattaa puhdistaa ennen virtsanäytteen ottamista.
Kissan virtsanäytteen voi yrittää pyydystää kauhalla kissan kyykistyessä hiekkalaatikolle. Hiekkalaatikon voi myös peittää muovikelmulla, jolloin virtsaa saattaa jäädä poimuihin. Kotioloissa kissalta saattaa olla mahdotonta saada edustavaa virtsanäytettä. Tarvittaessa virtsanäyte voidaan ottaa klinikalla puristamalla, katetroimalla tai punktoimalla.
Jos eläin on ollut antibioottikuurilla virtsatietulehduksen vuoksi ja oireet ovat kuurin aikana poistuneet täysin, tuodaan kontrollinäyte, kun kuurin päättymisestä on vähintään kolme päivää. Jos oireilu ei ole poistunut kuurin aikana, tuodaan kontrollinäyte jo ennen kuurin päättymistä.
[ alkuun ]
ripuli- ja oksennuspotilas
Ripuli-ja oksennustaudeissa potilas menettää nopeasti elimistöstään nestettä, jonka korvaamisesta on huolehdittava. Ilman kiinteää ruokaa lemmikki selviää päiviä, mutta nestevajaus voi muodostua vaaralliseksi jopa tunneissa. Tämän vuoksi potilasta on tarvittaessa juotettava lusikalla tai ruiskulla. Juomaksi sopii haalea vesi, piimä, laihasta lihasta keitetty liemi (EI liemikuutiosta valmistettu) tai riisin keitinliemi. Jos eläin oksentaa vedenkin, ota yhteyttä eläinlääkäriin.
Apteekista saa ilman reseptiä nestehukan torjumiseen tarkoitettuja aineita (esim. Osmopet, Aptus Nutrisal), jotka sekoitetaan juomaveteen. Suoliston normaalia bakteeritasapainoa voi auttaa palautumaan antamalla maitohappobakteerivalmistetta (esim. Aptus Tehobakt tai Biobak). Maitohappobakteereista on hyötyä etenkin antibioottihoidon tai ruokinnan muutosten yhteydessä ilmenneiden suolistohäiriöiden hoidossa. Ripulipotilaan toipumista nopeuttavat myös lemmikin ruoansulatushäiriöihin tarkoitetut itsehoitovalmisteet, kuten Canikur ja Aptus Attapectin.
Vuorokaudessa tarvittava nestemäärä vaihtelee eläimen iän, koon ja kunnon mukaan. Ylläpitonestetarve on n. 0,5-1 dl / kg. Ärtyneen vatsalaukun ja suoliston limakalvon on päästävä rauhoittumaan, joten lemmikille on hyvä tarjota normaalin ruoan sijaan useita pieniä aterioita helposti sulavaa ruokaa (esim. Royal Canin gastro intestinal, Hill’s i/d, Eukanuba intestinal).
- 1. päivä:
Runsaasti nesteitä pienissä erissä. Nesteiden on hyvä olla ruumiinlämpöisiä. Pientä pentua tai kissaa ei saa paastottaa, vaan näiden kohdalla siirrytään suoraan päivään 2. - 2. päivä:
Puolikiinteitä pieniä annoksia. Esim, riisinkeitinliemi, johon on sekoitettu riisiä ja raejuustoa. Lisäksi nesteitä. Vaihtoehtoisesti voi antaa eläinlääkäreiltä saatavia dieettiruokia kotiruoan tilalla. -
3. Päivä:
3-4 pientä annosta edellä mainittua seosta vähän kiinteämpänä seoksena, nesteitä. -
4. päivä:
Edellä mainittua seosta, johon on sekoitettu potilaan normaalia ruokaa.
Jos potilas pysyy oireettomana, siirrytään sen normaalin ruokintaan muutaman päivän sisällä. Mikäli oireet ovat voimakkaat tai jatkuvat kotiohjeista huolimatta, ottakaa yhteyttä eläinlääkäriin.
[ alkuun ]
kissan rokotukset
Kissat rokotetaan ensimmäisen kerran 12 viikon iässä. Tätä nuoremmilla pennuilla on emältä saatuja vasta-aineita, jotka häiritsevät rokotevasta-aineiden muodostumista.
Vain terve kissa voidaan rokottaa, sillä sairas kissa ei pysty muodostamaan vasta-aineita ja rokotus ei tehoa. Rokotereaktiot ovat harvinaisia. Joskus rokotus aiheuttaa lievää lämmön nousua, ja kissa saattaa olla muutaman päivän ajan alakuloinen. Jotkut sivuoireet ilmenevät jo muutaman tunnin sisällä rokotuksesta. Jos kissalla esiintyy voimakkaita oireita kuten pään alueen turvotusta, oksentelua tai voimattomuutta, on heti otettava yhteyttä klinikalle. Rokotuskohtaan saattaa ilmestyä pieni patti, joka häviää itsekseen vähitellen. Jos patti kasvaa huolestuttavasti, kannattaa kissaa käydä näyttämässä klinikalla.
Ensimmäisen rokotuksen jälkeen kissan elimistö muodostaa vasta-aineita hitaasti. Uusintarokotuksen jälkeen vasta-aineita muodostuu nopeammin ja tehokkaammin. Tehosterokotuksen jälkeen on kissalla nopeasti hyvä suoja sairauksia vastaan.
[ alkuun ]
kissan rokotusohjelma
-
Kissarutto
12 ja 16 viikon iässä, 1-vuotiaana, jatkossa 2-3 vuoden välein rokotteesta riippuen -
Kissaflunssa (rinotrakeiitti-ja calicivirus)
12 ja 16 viikon iässä, l-vuotiaana, jatkossa vuoden välein -
Klamydia (sisältyy nelosrokotteeseen)
kuten kissaflunssa -
Raivotauti
16 viikon iässä, 1-vuotiaana, jatkossa 2-3 vuoden välein.
Ulkomaille matkustettaessa saattaa kohdemaa vaatia tästä poikkeavia rokotuksia. Matkustettaessa sekä Suomeen palattaessa vaaditaan lisäksi muita toimenpiteitä lemmikkien suhteen, joten näistä on hyvä ottaa selvää ajoissa ennen matkaa. Kissanäyttelyissä saattaa olla poikkeavat rokotusvaatimukset, joista kannattaa ottaa selvää ajoissa ennen näyttelypäivää.
- Lisätietoja [ Evira ]
[ alkuun ]
kissan madotus
Loishäätö annetaan kissalle elämäntapojen mukaan. Kissa, joka saalistaa ulkona tai syö raakaa järvikalaa, kannattaa madottaa useasti, jopa parin kuukauden välein. Sisäkissalle riittää 1-2 madotuskertaa vuodessa.
Suolinkaisia kissa voi saada jo emältään ja lisäksi ympäristöstä, jonne loismunia joutuu ulosteiden mukana. Suolinkaiset ovat pitkiä, kapeita, lankamaisia, valkoisia matoja.
Heisimatoja kissa voi saada raa’asta makean veden kalasta tai pienistä jyrsijöistä. Heisimatojen jaokkeet näyttävät lähinnä litteiltä riisinjyviltä.
Madot aiheuttavat kissoille vaihtelevia oireita; turkin kiillottomuutta, karvanlähtöä, ripulia tai yskää. Myös oireeton kissa voi kantaa matoja. Erityisen herkkiä loistartunnoille ovat pennut ja nuoret eläimet. Matokuuri on hyvä antaa pennulle 2-4 kertaa parin viikon välein.
Pennuille riittää kapeakirjoinen (esim. Mirrix) matolääke, mutta hiirestävälle tai raakaa järvikalaa syövälle kissalle on hyvä välillä antaa laajakirjoisempi matolääke, joka tehoaa myös heisimatoihin (esim. Axilur).
[ alkuun ]
kissojen leikkaukset
Poikakissat leikataan eli kastroidaan usein ensimmäisen elinvuoden aikana. Hyvä ajankohta on viimeistään silloin, kun kolli aloittaa merkkailun kotona. Ikää saisi leikkaushetkellä mielellään olla 7-8 kuukautta. Kolli ei tarvitse silmälläpidon lisäksi enää seuraavana päivänä erityistä hoitoa.
Tyttökissat leikataan eli steriloidaan, jotta ne eivät saisi pentuja. Leikkaus on hyvä suorittaa kiimojen alettua, yleensä kissan ollessa n. 9-10 kuukauden ikäinen. Tyttökissoilta poistetaan munasarjat ja osa kohtua, jolloin kiimat jäävät pois. Leikkaushaava suljetaan itsestään sulavilla ompeleilla, joten tikkien poistoa ei tarvita. Nuoleminen tulee kuitenkin estää niin kauan, että haava on kokonaan parantunut eli tavallisesti noin 10 päivän ajan. Nuolemisen estämiseksi käytetään yleensä kauluria.
[ alkuun ]
hyödyllisiä linkkejä
- Eläimet ja terveys [ Evira ]
- Antidoping [ Suomen Kennelliitto ]
- elainlaakariin.fi
[ alkuun ]
